perjantai 10. kesäkuuta 2016

Enne Avot & Aina Alo

Yritetään taas tässä rustata mitä on tullut tehtyä viimeisen puolen vuoden aikana... Ei ihan kakunpalanen :p

Blogin oikeasta laidasta voi huomata, että SM-nollajahti on päättynyt. Lähellä käytiin monessa kisassa, mutta tuplanollan tekeminen osoittautui meille mahdottomaksi. Yksittäisiä nollia tuli 12 kappaletta, jotkut samana päivänä, muttei peräkkäisiltä radoilta. Näistä 4/12 voittoja, 3/12 muita palkintosijoja ja loput 5/12 10. parhaan joukossa. Saatiin myös kaikki sertit, jotka voidaan ottaa vastaan. Ensimmäisistä vastaanotetuista serteistä tulee vuosi täyteen 5.9. (A) ja 29.12. (H), jonka jälkeen voidaan jahdata valioitumissertejä ;) Tänä vuonna ei tullut seurajoukkuettakaan, joten ei olla lähdössä SMhin ollenkaan. Ennen kanssa agility jää siis muutaman viikon tauolle ja heinä-elokuussa taas jatketaan valmentautumista, oppimista ja kisaamista. Tavoitteena oppia tekemään niitä nollia, muutenkin kuin vain pyhällä tuurilla...

Ennen tokoura sai jatkoa tammikuussa, kun käytiin Avo-luokan kisat mielentilalla "kyllähän me melkein kaikki osataan". Kisoista tuloksena oli 1,5 pistettä alle 1. tuloksen, mikä jäi kyllä harmittamaan, mutta rento meininki oli Mikkelissä, joten kiva oli kisata. Alla meidän enemmän ja vähemmän sähläilyä :D Näin käy, kun lähtee aksakoiran kanssa tokokokeeseen ;)



Helmikuussa käytiin uudestaan Mikkelissä saaden ensimmäinen Avon 1. tulos. Tässäkin kokeessa merkin kierrossa meinasi käydä kuin edellisessä kokeessa.

Maaliskuussa oltiin Haukkuvaarassa, jossa ei ollut ohjaajan eikä koiran mieliala kohdallaan ja paljon tapahtui ihme virheitä. Enne tuntui olevan epävarma jokaisessa liikkeessä ja itse hämmennyin tästä käytöksestä niin, etten osannut korjata omaa toimintatapaa, jotta koira olisi pystynyt suorittamaan hommat osaamaallaan tasolla. Eli 2. tulosta pukkasi väkisinkin.

Huhtikuussa viihdytettiin taas itseämme tokokokeella tällä kertaa Tampereella. Kiltti tuomarisetä jakeli isoja numeroita avokätisesti (omasta mielestä turhankin avokätisesti). Huippupisteet 303 ja 1. tuloksen, KP:n ja voiton kera lähdettiin kotiin kokeesta, jossa oma "hälläväliä"-asenne meinasi koitua meidän kohtaloksi (eihän sitä 4. kokeessa voi muistaa miten mikäkin liike suoritetaan :).

Viikon päästä torstaina nähdään jatketaanko Ennen kanssa 1. tulos-2. tulos-1. tulosjne-sarjaa vai pystyttäisiinkö rikkomaan se (toivottavasti kuitenkin sen 1. tuloksen kautta, eikä 3. tuloksen :p )...

Enne kävi myös paimentamassa tämän vuoden puolella helmikuussa. Viime vuoden viimeinen kerta oli lokakuussa. Oma ohjaaminen tuntuu hidastavan koiran oppimista, mutta hirmuisesti kehityttiin viime vuoden aikana. Tänä vuonna ei olla helmikuun jälkeen ehditty käymään, kun kaikki tuntuvat olevan niin kaukana ja töiden takia ei pääse arkipäivänä päiväsaikaan, eikä välimatkan takia ehdi iltaankaan. Josko tässä voittaisi lotossa, niin voisi itselle hankkia muutaman lemmikkilampaan <3

Alla näkyy meidän kehitys. Ensimmäinen video toukokuulta, Enne 2. kertaa elämässään paimentamassa. Ja alempi video lokakuulta vuoden 2015 viimeinen treeni, josta näkee, että ohjaaja aikas pihalla :p





Tässä vielä kaikkien iloksi videoita joita en ole tainnut vielä julkaista blogissa ;)

Enne NoseWork marraskuu 2015 

Ja Ainan ja Ennen videoidut aksatreenit helmikuulta :)


Ainasta puheenollen ;)

Meidän villikakaramme aloitti kisauransa ihme ja kumma rally-tokolla Liperissä huhtikuun lopussa. Tulokseksi saatiin taisteltua Hyväksytty 5 pisteen turvin. Ohjaaja ei myönnä jännittäneensä, ennemminkin oli taas tätä ihan sama-meininkiä. Jotenkin rally on itselle niin outo ja hämmentävä, etten tiedä miten siihen suhtautua. Jotenkin en vaan saa lajin "punaisesta langasta" kiinni. Eiköhän se jossain vaiheessa avaudu?

Aina oli ensimmäisessä kisatilanteessaan hämmentynyt ja tämän vuoksi sain tehdä töitä, että pysyisi kontaktissa ja keskittyisi suorittamiseen. Koko ajan joutui pulputtamaan, ettei olisi hävinnyt seuruusta luullen olevansa päivälenkillä. Videollahan tuo ei näytä pahalta. Niinhän se usein on, että ulospäin ei kaikki näy. Joka tapauksessa mukava kisauran aloitus.



Agilityssäkin startattiin ja saatiin mudi mitattua virallisesti mediksi. Mittaaja antoi numeroiksi 41,5 cm, joka sopii minulle hyvin. Enää ei tartte jänskättää tuleeko maxia :) Itse kisat ei mennyt sen paremmin kuin huonomminkaan. Yksi Hylky ja hyppyradalla oltiin toisia 20 virhepisteellä :D (kaksi rimaa ja kaksi kieltoa, video alla) Toiset kisat ehdittiin käydä Tampereella, jossa kolme Hyllyä ja voitto 10 virhepisteellä. Näistä tuloksista huolimatta Ainassa on paljon potentiaalia, joten kokemuksen kautta päästään yhteisymmärrykseen miten toimitaan isolla kentällä. Osa syy on myös mudin huonohko pään hallinta, meinaa kiehua ajoittain yli... Eiköhän siihenkin joku venttiili joskus löydetä.



Tokokokeesta en haluaisi mainita, mutta kun se netissä näkyy, niin puolustaudutaan vähän :p Tarkoitus oli mennä kisaamaan Ennen kanssa toukokuussa Jyväskylän tokokokeeseen, mutta neidillä oli juoksut, joten vaihdoin paikan Ainalle, vaikka suuri arvelu oli, ettei lapsi ollut vielä valmis. No... Hyväksytty saatiin, just ja just (104,5 p). Seuraamisesta 9,5, mutta muuten ihan täyttä -- koko homma. Kun ei paikkamakuussa mennyt maahan kuin vasta kolmannella käskyllä, niin ajattelin itsekseni, että tämä oli tässä. Kuitenkin oli koe maksettu, niin treenailtiin sitten kisatilannetta ulkona. Suurin ongelma oli varmaan Ainan epävarmuus: se tuijotti silmiin, muttei kuitenkaan käskystä tehnyt elettäkään suuntaan tai toiseen. Huomasi varmasti myös tyytymättömyyteni, mikä ruokki entisestään nuoren koiran epävarmuutta. Nyt ollaan treenattu maahan menoa kaikenlaisissa tilanteissa sekä kapulan pitoa ja paikkamakuuta, jotka olivat suurimmat haasteet (paikkamakuussa kääntyy kyljelleen 30-60 sekunnin paikkeilla). Kyllä me uudestaan lähetään kokeilemaan, kunhan olen selvinnyt tästä pettymyksestä. Ehkä kahden vuoden päästä? :)